Hei vaan taas pitkästä aikaa!

Kuten jotkut tarkempi silmäiset ovatkin jo todenneet niin meille on tullut perheenlisäystä.
Karvaista ja nelijalkaista, Luojan kiitos.
Elikäs Unkarista liisi belgianpaimenkoira, groenendaeluros SR JMVA Jet Black Fiji, tuttavallisemmin Frigi tänne meitä ilostuttamaan.
Poju onkin ollut oikein mainio pakkaus.

Kuukaudessa ollaan saatu tehtyä paljon töitä. Osataan jo paljon suomenkieltä.
Frigi osaa jo istua, olla paikallaan, mennä maahan ja tulla luokse. Korvat tuolla koiralla ei todellakaan ole koristeena vaan se oikeasti niitä käyttää. (:
Frigi on todella kuuliainen ja sosiaalinen. Tulee toimeen kaikkien kanssa, ihan kaikkien. Tosin nyt kun on itsevarmuutta tullut lisää niin joillein uroksille pitää nostaa vähän häntää, mutta siihen se sitten jääkin.
Frigi on myös paljastunut todella hyväksi harrastekoiraksi. Treenataan agilityä ja TOKOa. Agility varsinkin on pojan mieleen ja vauhtia riittää. Menee kaikki esteet rohkeasti kun kannustaa.
TOKOkin sujuu hyvin, pojulta ei miellyttämishalua puutu.
Omia haaveita olisi, että saisi TK1 tänä vuonna kasaan, mutta taitaa olla tahti vähän turhan sutjakka. :D
Jos sitten vaikka viim. vuoden päästä? Sitten voisi alkaa harjoittelemaan BH kokeeseen.

Ensi kuussa mies olisi tarkoitus käydä kuvauttamassa. Lonkat- ja kyynäreet. Jännittää jo valmiiksi aikalailla vaikka kyseessä onkin yleisesti todella terve rotu.

Eilen myös käytiin Koneen kentällä mätsärissä Frigin kanssa. Ihan uteliaisuudesta menin koska ei ollut hajuakaan, miten koira esiintyy tai ylipäätänsä käyttäytyy tuommoisessa paikassa.
Mutta sai olla enemmän kui tyytyväinen. Frigi kävi nukkumaan ruohikolle, otti rennosti. Ei yhtään välittänyt hälinästä eikä mistään muustakaan. Lähti kuitenkin reippain mielin aina mukaan, minne sitten ikinä oltiinkaan menossa.
Mentiin parikehään ja meitä vastassa oli varmaankin lagotto romagnolo. Tuomari katsoi koiralta hampaat ja lihavuuskunnon. Meidän poika on kuulemma vähän hoikassa kunnossa. Mulla itsellä oli vähän vaikeuksia saada koira ravaamaan, eli se mieluummin peitsasi.
Mutta nauhakehässä näytti parhaimpiaan ja ravasi hienolla pitkällä askeleella ja seisoi kuin nakutettu. Saatiin punainen nauha.

Punaisten nauhakehä.. No, empä ole varmaan ikinä elämässäni juossut yhtä paljon. Koiria oli siellä 27 kipaletta.
Tuomari kävelytti meitä siinä ympyrää katsottuaan kaikki tarkasti seisotuksessa ja kävi moikkaamassa koiria. Mitä enemmän tuli tilaa, sitä enemmän oli vauhtia. Loppupeleissä juostiin ja juostiin ja juostiin... ja juostiin.. ja juostiin.. ja juostiin vielä vähän lisää. Kyllä meinasi henki lähteä. PUN3 oli kuitenkin meidän sijoitus reilu 50 koiran joukosta. (:
Ei voinut Frigistä olla muuta kuin ylpeä!
Pidin tuosta tuomaristakin, oli todella tarkka liikkumisesta ja luonteesta sekä kehäkäytöksestä. Voisin viedä uudestaankin!

Sitten Lissu.
Lissu puksuttaa edelleen menemään.
Ihan hyväkuntoinen se sillai on, mutta on se paremmassakin ollut. Se on kuitenkin varmaa, että tämä on sen viimeinen kesä.  Tuskin ensi jouluakaan näkee.

Lissu on ollu menossa mukana. Käynyt kavereiden kanssa metsässä. Haukkunut niille kun ovat keppiä hakeneet ja mennyt omia menojaan. (:

Varmaan on myös herännyt matkan varrella kysymys, miten Frigi ja Lissu tulevat toimeen?
No vastaus siihen on, että erittäin hyvin. Lissu otti Frigin hyvin vastaan, samalla asenteella kuin kaikki muutki eli EVVK.
Välillä se käy kuonolla tökkimässä Frigiä, se kosiskelee. Ihana, nuori, musta mies Lissun mielestä.

Ehkäpä tässä oli tämän kerran juttusaldo.
Ai niin, virallisiin näyttelyihin Frigin kanssa ollaan menossa Porvooseen 10.9. ja Voittajaan 4.12. (:

Helou taasen!

Tämä blogi ei oikeastaan koske Lissua, eikä sen toimia. Lähinnä sitä, missä on itse tullut heiluttua ja mitä on nyt suunnitelmissa tulevaisuudessa. (:

Elikäs, lähdettiin käymään siellä Rakveressa 8.-10.4.2011 systerin ja Sohvin voimin. Hyvin päästiin laivaan ja laiva matko alkoi ja päästiin hyvin laivasta uloskin! Mutta... Tallinnan keskusta ja moottoritie, liikenne oli kuin villissä lännessä!
Moottoritiellä oli parhaimmillaan neljä eri kaistaa, muttei pienintäkään toivoa, että olisi ollut kaistaviivat. Välillä oli kyllä itku lähellä niiden risteyksien ja kylttien ja virolaisten keskellä.

Hotelli oli mukava, koko hotelli oli täynnä suomalaisia koirineen. Näyttelypaikkakin oli kivasti siinä reilun kilometrin päässä hotellista.

Lauantaina suunnistettiin näyttelypaikalle. Sohvi oli ainokainen junnunarttu ja sieltähän sitten se JUN-SERT ja ROP-JUN - titteli napsahti. ROP-JUN-kehässä sitten ei menestystä ollut. Tuomari laittoi ROP-JUN kehässä kaikki yli 100 junioria samaan aikaan pieneen pieneen kehään, joten jotkut kyllä jäivät ihan taka-alalle, mutta ne tuli mitä haettii, joten ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Tuomarina oli Likita Zage.

Sunnuntaina oli toinenkin junnunarttu Sohvin lisäksi, joka oli  kaksi kuukautta vanhempi ja muutenkin paljon kehittyneempi ja karvaisempi, joka sitten vei JUN-SERTin ja ROP-JUN-tittelin, mutta Sohvi sai kuitenkin ERIn ja oli PN2, tuomarina toimi suomalainen Marja Talvitie.

Oltiinkin sitten Tallinnassa vähän liin aikaisin. Luppoaikaa oli semmoinen viisi tuntia. Yllättävän nopeasti meni aika, nopeammin kuin kuvitella saattoin. Oltiin takaisin kotona siinä puoli yhden maissa. Kahden kieppeillä alkoi unitulla ja olikin hyvä herätä kello 5.15 ja lähteä ekaa päivää työssäoppimaan.

Uusi reissu olisi sitten Viron Voittajaan kesäkuun alussa (: Samalla kokoonpanolla.

Sitten...
...käytiin Mikkelissä 21.-22.4.2011.

Olin yläasteen ystävälläni Johannalla yhden yön. Siitä mentiin sitten perjantaiaamuna mätsäriin.
Sain hienon tilaisuuden esittää siellä Risse-amstaffin.
Oltiin pienten aikuisten SIN5 (isoihin piti olla säkä yli 50cm). Palkintopalleille ei päästy Rissen kanssa, kun oltiin juuri viimeinen koirakko joka karsittiin, mutta kokemuksena oli hyvä itselle sekä koiralle, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Mielelläni esittäisin Rissen useamminkin mätsäreissä! Lissu oli mukana, mutta turisteili ja totutteli vähän taas pitkästä aikaan suuren ihmis- ja koirajoukkoon.

Systeri sitten Sohvin kanssa hienosti pärjäsi, oli isojen pentujen PUN1 ja BIS4! Onnea kovasti!
Saatiinkin sitten me kotiin heidän voittama 4kg kanariisi säkki. Edeltävänä päivänä oltiin ostettu oma 15kg säkki, joten eipähän ruokaa tartte Lissulle ostaa sitten pariin kuukauteen.

Tessa oli mamma loman jäljilta myös pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla med ajokoira häntä. Tessa oli PUN-.

Kesäkuun toisena viikonloppuna olisi sitten tarkoitus myös lähteä belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Seinäjoelle. Sitä odotellessa!

 

T: Netta&Lissu, see ya next time!

<a href="http://adserver.adtech.de/adlink|3.0|1128|3111311|0|154|ADTECH;loc=300" target="_blank"><img src="http://adserver.adtech.de/adserv|3.0|1128|3111311|0|154|ADTECH;loc=300" border="0" width="160" height="600"></a>

<iframe src='http://atemda.com/NoJSAdserving.ashx?wId=6601&pId=17945&rank=1&clk=http%3A//adserver.adtech.de/adlink%7C1128%7C3111311%7C0%7C154%7CAdId%3D6048769%3BBnId%3D1%3Bitime%3D567566743%3Bnodecode%3Dyes%3Blink%3D' width='140' height='350' frameborder='0' marginheight='0' marginwidth='0' scrolling='no'></iframe> <a href="http://adserver.adtech.de/adlink|3.0|1128|3111311|0|154|ADTECH;loc=300" target="_blank"><img src="http://adserver.adtech.de/adserv|3.0|1128|3111311|0|154|ADTECH;loc=300" border="0" width="160" height="600"></a>

Heipä hei!

Eipä meistä ole pitkään aikaan mitään kuulunut, kun muutamia vastoinkäymisiä on ollut ja monea stressaavia tilanteita ja ihan yleisiä koulukiireitä, joten päivittely on jäänyt vähän vähemmälle.

Eli hiihtoloman jälkeen ollaan ihan normaalisti oltu viikot Hyvinkäällä ja viikonloput Remin & Renan luona yökylässä. (:
Myös Kotkassa käytiin kummitätiä tuolla taannoin katsomassa. Lissu taas nautti täysin siemauksin kaikesta hemmottelusta, joille minä olen normaalisti vastahakoinen, mutta... eikös sitä nyt jokainen herkuttele joskus..?
Herkutelkoot Lissu siis Kotkassa.

Lissulle on myös ilmestynyt vasempaan silmään harmaa pallero.
Liekö kataraktaa vai mitä kummaa?
Sinänsä ihmetyttää, koska joulukuussa käytiin simmut kuvauttamassa ja tervettä näytti.
Lissu ei pahemmin reagoi vasemmalla puolella heilumiseen, ei edes valoon, joten mun diagnoosi on..
sokea vasenpuolisesti?
Myös pallon hakemisen yhteydessä usein aletaan vasenta etujalkaa linkkaamaan. Nivelrikkoako sinnekin tulossa?
Vaikka joulukuussa terveeksi kuvattii molemmat kyynäretkin (vasen tosin mun silmään näytti 1 eikä 0).

Myös viime viikonlopulla Lissulla ilmeisesti selkä oli niin kipeä, ettei kyennyt pissaamaan ollenkaan.
21 tuntia se pidätteli, kunnes tajusin että mistä tämä voisi johtua ja annoin sille Rimadylin ja heti helpotti.
Ell myös määräsi 20 päivän antibioottikuurin ja 10 päivää Rimadyliä, tuohon vielä kortsonit päälle.. On ainakin lääkeannoksella kokoa.

Kaikesta tuosta yllä luetusta huolimatta, hyvin pötkitään, toistaiseksi ainakin, eteenpäin.

Itse olen menossa ensi viikonloppuna kasvattajakurssille ja vähän mieleni tekisi kennelnimeä mietistellä. Olinkin sellaisen jo päättänyt, mutta totesin ettei se kuitenkaan sovi kategoriaan, joten lähtöruudussa ollaan taas.
Ensi viikon viikonloppuna taas ollaan iso siskoni kanssa lähdössä Rakvereen, Viroon viemään kahteen näyttelyyn hänen nuorempaa punaista irlanninsetteriään. (: 
Myös Viron Voittajaan kesäkuussa ollaan lähdössä Sohvia näyttämään.

Siinä kai kaikki tärkeimmät. Päivittelen taas myöhemmin! (:

Heippa taas!
Lähdettiin Riikan soiton pyynnöstä heti sunnuntai-iltana Remin kasvattajalle hoitamaan koiria muutamaksi päiväksi.
Oli niin kamalan kylmä ettei lenkkeilystä oikein tahtonut tulla oikein mitään. Puistoilemassa käytiin edelleen säännöllisesti 10 koiran voimin.
Käytiin semmoisella lumisella mäellä juoksuttamassa koiria, suurinosa koirista juoksi innoissaan edes takaisin mäkeä ja pomppivat lumihangessa, mutta colliekolmikko, Lissu, Kira & Veera, vain hengailivat. Lissu ja Kira vuorotellen säestivät rasittavalla haukkumisella muiden säntäilyä. Yritettiin mäellä ottaa colliekuvaa kun kaikka värejäkin oli ja hyvä kuva muutaman yrityksen jälkeen tulikin, mutta todettiin kuvaa katsellessa, että kaikilla onkin korvat pystyssä, että sinitarraa se vaatii ja myöhemmin saatiinkin sitten oikein mainio colliekuva, jossa kaikilla on korvat alhaalla. (: 

Keskiviikkona sitten mentiin Riikalle yökylään kahdeksi yöksi.
Torstai aamuna mallikkaasti mentiin liki kaksi tuntia myöhässä moikkaamaan Lex-berniä!
Mukana olivat siis Lissu, Rem ja Rena + Lex.
Koirat kamalasti nauttivat kun saivat vapaana painella jäällä. Heitettiin narulelua ja narupalloa, jolle sitten jouduimme karun hukkumiskohtalon vuoksi pitämään hautajaiset.
Itse leikin Lexin kanssa paljon saadakseni siltä narulelun, tulosta ei tuottanut vaaniminen tai ninjahypyt sun muut, lopputuloksesta ei sitten tarvitse puhua. ;D
Oli kyllä todella mukavaa nähdä Lex pitkästä aikaa! Mahdollisimman pian uudestaan, joohan?
Vielä lopuksi pieni sarjakuva, joka varmasti kertoo paljon ;D

Täytynee vielä sanoa, että oikein mukava hiihtoloma oli! Seura oli ja tekemiset olivat mukavia. Heti ensi viikonloppuna taas kylään!

Eilen mentiin Riikalle ja belgitytöille yhden yön vierailulle. Siellä olikin Remin ja Renan lisäksi vastassa iloinen Kira-collie, joka on siellä läskileirillä painoa pudottamassa.
Lissu ja Kira kokivat heti rakkautta ensi silmäyksellä, Lissu tosin kyllästyi  "ahdisteluun" iltaa myöten.

Seuraavana aamuna mentiin pitkälle ja kylmälle (-19), mutta ihanan aurinkoiselle aamulenkille.
Tytöt tykkäsivät kovasti juosta metsässä vapaana ja nauttia kevätauringosta, jos nyt niin voi sanoa. :)

Harmi vain kun tänään sitten piti kotiinkin lähteä, mutta maanantaina mennään Lissun kanssa takaisin ja ollaankin siellä melkein koko hiihtoloma, eli vajaan viikon verran.
Ohjelmassa olisi tavata muitakin karvaisia kavereita, kuten Lex-berni. ;)