Hei vaan taas pitkästä aikaa!

Kuten jotkut tarkempi silmäiset ovatkin jo todenneet niin meille on tullut perheenlisäystä.
Karvaista ja nelijalkaista, Luojan kiitos.
Elikäs Unkarista liisi belgianpaimenkoira, groenendaeluros SR JMVA Jet Black Fiji, tuttavallisemmin Frigi tänne meitä ilostuttamaan.
Poju onkin ollut oikein mainio pakkaus.

Kuukaudessa ollaan saatu tehtyä paljon töitä. Osataan jo paljon suomenkieltä.
Frigi osaa jo istua, olla paikallaan, mennä maahan ja tulla luokse. Korvat tuolla koiralla ei todellakaan ole koristeena vaan se oikeasti niitä käyttää. (:
Frigi on todella kuuliainen ja sosiaalinen. Tulee toimeen kaikkien kanssa, ihan kaikkien. Tosin nyt kun on itsevarmuutta tullut lisää niin joillein uroksille pitää nostaa vähän häntää, mutta siihen se sitten jääkin.
Frigi on myös paljastunut todella hyväksi harrastekoiraksi. Treenataan agilityä ja TOKOa. Agility varsinkin on pojan mieleen ja vauhtia riittää. Menee kaikki esteet rohkeasti kun kannustaa.
TOKOkin sujuu hyvin, pojulta ei miellyttämishalua puutu.
Omia haaveita olisi, että saisi TK1 tänä vuonna kasaan, mutta taitaa olla tahti vähän turhan sutjakka. :D
Jos sitten vaikka viim. vuoden päästä? Sitten voisi alkaa harjoittelemaan BH kokeeseen.

Ensi kuussa mies olisi tarkoitus käydä kuvauttamassa. Lonkat- ja kyynäreet. Jännittää jo valmiiksi aikalailla vaikka kyseessä onkin yleisesti todella terve rotu.

Eilen myös käytiin Koneen kentällä mätsärissä Frigin kanssa. Ihan uteliaisuudesta menin koska ei ollut hajuakaan, miten koira esiintyy tai ylipäätänsä käyttäytyy tuommoisessa paikassa.
Mutta sai olla enemmän kui tyytyväinen. Frigi kävi nukkumaan ruohikolle, otti rennosti. Ei yhtään välittänyt hälinästä eikä mistään muustakaan. Lähti kuitenkin reippain mielin aina mukaan, minne sitten ikinä oltiinkaan menossa.
Mentiin parikehään ja meitä vastassa oli varmaankin lagotto romagnolo. Tuomari katsoi koiralta hampaat ja lihavuuskunnon. Meidän poika on kuulemma vähän hoikassa kunnossa. Mulla itsellä oli vähän vaikeuksia saada koira ravaamaan, eli se mieluummin peitsasi.
Mutta nauhakehässä näytti parhaimpiaan ja ravasi hienolla pitkällä askeleella ja seisoi kuin nakutettu. Saatiin punainen nauha.

Punaisten nauhakehä.. No, empä ole varmaan ikinä elämässäni juossut yhtä paljon. Koiria oli siellä 27 kipaletta.
Tuomari kävelytti meitä siinä ympyrää katsottuaan kaikki tarkasti seisotuksessa ja kävi moikkaamassa koiria. Mitä enemmän tuli tilaa, sitä enemmän oli vauhtia. Loppupeleissä juostiin ja juostiin ja juostiin... ja juostiin.. ja juostiin.. ja juostiin vielä vähän lisää. Kyllä meinasi henki lähteä. PUN3 oli kuitenkin meidän sijoitus reilu 50 koiran joukosta. (:
Ei voinut Frigistä olla muuta kuin ylpeä!
Pidin tuosta tuomaristakin, oli todella tarkka liikkumisesta ja luonteesta sekä kehäkäytöksestä. Voisin viedä uudestaankin!

Sitten Lissu.
Lissu puksuttaa edelleen menemään.
Ihan hyväkuntoinen se sillai on, mutta on se paremmassakin ollut. Se on kuitenkin varmaa, että tämä on sen viimeinen kesä.  Tuskin ensi jouluakaan näkee.

Lissu on ollu menossa mukana. Käynyt kavereiden kanssa metsässä. Haukkunut niille kun ovat keppiä hakeneet ja mennyt omia menojaan. (:

Varmaan on myös herännyt matkan varrella kysymys, miten Frigi ja Lissu tulevat toimeen?
No vastaus siihen on, että erittäin hyvin. Lissu otti Frigin hyvin vastaan, samalla asenteella kuin kaikki muutki eli EVVK.
Välillä se käy kuonolla tökkimässä Frigiä, se kosiskelee. Ihana, nuori, musta mies Lissun mielestä.

Ehkäpä tässä oli tämän kerran juttusaldo.
Ai niin, virallisiin näyttelyihin Frigin kanssa ollaan menossa Porvooseen 10.9. ja Voittajaan 4.12. (: